Oikein ja kohtuullista

On oikein, että liikuntarajoitteisella henkilöllä on oikeus hyvään ja yhtäläiseen elämään kuin kenellä muulla tahansa. On täysin sallittua, että tämä oikeus on jotain, jota yhteiskunta tarjoaa. Usean veroeuro usean avuksi on kuin laittaisi rahaa pankkiin, kasvaa korkoa korolle. Eikö vain?

Missä kulkee sen kuuluisan hyvän elämän oikeuden raja? Mitä on hyvä elämä? Tässä me tulemmekin haastavaan keskusteluun. Ennen ajattelin, että raja on mahdollisuudessa tulla toimeen niin taloudellisesti kuin henkisestikin itsenäisesti. Vuodet liittohallituksessamme ovat avartaneet silmiäni. Sana itsenäisyys on vaihtunut sanaksi ihmisarvoinen. Meillä aivan jokaisella on halu tulla rakastetuksi, välitetyksi ja arvostetuksi. Meillä jokaisella on halu olla sitä ihmisenä, rajoitteista riippumatta tai niiden vuoksi. Hyvä elämä on kokemusta siitä, että minä olen arvokas ihminen, tärkeä osa ympäröivää yhteiskuntaa, sellaisena, kuka olen.

Kun määrittelemme oikeuden hyvään elämään ihmisenä olemisen kokemuksen kautta, on se aina riski. Yksi ymmärtää yhdellä tavalla, toinen toisella. Totta. Silti jokainen meistä tietää joitain peruslähtökohtia sille, mitä on ihmisarvoinen elämä. Siihen kuuluu laadukas ja säännöllinen ravinto, lämmin koti pään päällä, mahdollisuus olla osa jotain yhteisöä, mahdollisuus olla kokematta yksinäisyyttä.

Kun olen toiminut neljä vuotta liittohallituksessa, olen oppinut kaksi varsin tärkeää asiaa. Ensinnäkin on niin, että jos minä itse en aktiivisesti puhu tai aja vammaisten asiaa, sitä ei muuten tee kukaan muukaan. Jos minä en tuo asiantuntemusta oman kokemukseni tai tieteellisen tiedon kautta esille, asiantuntijuus jää hyödyntämättä. Se kuuluisa joku muu on huolettoman veltto vaikuttaja, toimeton omasta tahdostaan.

Toinen oppini kiteytyy väitteeseen "vaikuttaminen on vierellä vaeltamista, ei valittamista". Viisaasti toimiessani olen jatkuvasti päättäjien ja muiden vaikuttajien rinnalla kuulemassa ja kyselemässä, mitä kuuluu ja mitä tehdään. Tietoa saatuani, kerron aktiivisesti, mikä olisi järkevää ja sellaista, jolla taataan ihmisarvoinen elämä. Tällöin minua kuunnellaan. Minua halutaan mukaan. Jos vaikuttamiseni alkaa aina sen jälkeen, kun päätökset on tehty tai pantu toimeen ja vaikutan valittamalla, kuuloteho ympärilläni olevilla laskee. Minua ei kuulla, ei haluta. Minua ei ymmärretä, ei viitsitä.

Nykyinen Invalidiliiton hallitus ja virkakoneisto on onnistunut tässä vaikuttamisen muutoksessa. Koko hallituskauden olen ihaillut työskentelytapojen kehittymistä ja aikamme tapoihin muokkautumista. Sitä on ilo katsoa! Se näkyy myös vaikuttavuudessa, vaikuttamisen tehossa. Toimimme nopeammin, korkeammalla ja ennen kaikkea jäsenistön näkökulmasta ihmisarvoa ja hyvää elämää korostaen, oikein ja kohtuullisesti pyytäen.

Otso Z. Laxenius

Kehityspäällikkö, Nordea

hallituksen jäsen, Invalidiliitto

Puheenjohtaja, Oulun Invalidien yhdistys - OIY ry

Hae Outlook for iOS