Rusetti ry on valtakunnallinen vammaisten naisten yhdistys, joka edistää hyvinvointia, unelmien toteuttamista ja voimaantumista. Olen Rusetti ry:n hallituksen jäsen ja yhdistyksemme webmaster. Marraskuussa 2017 olen ehdolla Invalidiliiton liittovaltuuston. Nimeni on Anna-Stina Lindén, vaalipiiri Valtakunnalliset ja ehdokasnumeroni on 13.
Ennen liikenne- onnettomuuttani vuonna 2008 olin töissä ilmailun piirissä. Liikuin aktiivisesti jalan, fillarilla, autolla ja lentäen kuin pää kolmantena jalkana. Kolari ei tappanut, mutta ikävästi rikkoi kehoani, joten nyt eläkkeellä meno on erilaista. Kiirehdin hitaasti.
Heti voimistuttuani ryhdistäydyin ja liityin paikalliseen Helsingin Invalidien yhdistykseen sekä jalkani menettäneenä Suomen Nuoret Amputoidut ry: n. Invalidiliitto koulutti minusta vertaistukihenkilön. Keskustelu samaa kokeneen ja siitä selviytyneen kanssa auttaa jaksamaan.
Ikäni puolesta en ole ns. diginatiivi, mutta lähes rakastan tietokonetta ja älypuhelintani. Profiilit Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Kolarin jälkimainingit työstin blogissani, jonne helposti löytää googlaamalla nimeni. Rusetille heti alkuun laadin omat kotisivut ja useat profiilit, jotta viestintä olisi modernia. Pienet yhdistykset toimivat vapaaehtoispohjalta, jolloin resurssit riittävät usein vain olennaisimpaan ja viestintä jää tärkeysjärjestyksen häntäpäähän. Sosiaalisia kanavia on helppo käyttää, vaikka aikaa olisikin vähän. Älypuhelimien myötä sovellukset kulkevat takataskussa tai käsilaukussa mukana koko ajan. Sosiaalisen median kanavissa pärjää pitkälle pienin rahapanoksin. Some auttaa myös jäsenten keskinäisessä kommunikoinnissa.
Olen kokemusasiantuntija järjen ja tunteen moottoroimana.
Äänesi on tärkeä.
13. Anna-Stina Lindén - Tintti -Helsinki lentovirkailija, eläkkeellä
Kuvan on ottanut taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo- Heimonen hänen näyttelyssään Vantaan Tikkurilassa kesällä.
Ennen liikenne- onnettomuuttani vuonna 2008 olin töissä ilmailun piirissä. Liikuin aktiivisesti jalan, fillarilla, autolla ja lentäen kuin pää kolmantena jalkana. Kolari ei tappanut, mutta ikävästi rikkoi kehoani, joten nyt eläkkeellä meno on erilaista. Kiirehdin hitaasti.
Heti voimistuttuani ryhdistäydyin ja liityin paikalliseen Helsingin Invalidien yhdistykseen sekä jalkani menettäneenä Suomen Nuoret Amputoidut ry: n. Invalidiliitto koulutti minusta vertaistukihenkilön. Keskustelu samaa kokeneen ja siitä selviytyneen kanssa auttaa jaksamaan.
Ikäni puolesta en ole ns. diginatiivi, mutta lähes rakastan tietokonetta ja älypuhelintani. Profiilit Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Kolarin jälkimainingit työstin blogissani, jonne helposti löytää googlaamalla nimeni. Rusetille heti alkuun laadin omat kotisivut ja useat profiilit, jotta viestintä olisi modernia. Pienet yhdistykset toimivat vapaaehtoispohjalta, jolloin resurssit riittävät usein vain olennaisimpaan ja viestintä jää tärkeysjärjestyksen häntäpäähän. Sosiaalisia kanavia on helppo käyttää, vaikka aikaa olisikin vähän. Älypuhelimien myötä sovellukset kulkevat takataskussa tai käsilaukussa mukana koko ajan. Sosiaalisen median kanavissa pärjää pitkälle pienin rahapanoksin. Some auttaa myös jäsenten keskinäisessä kommunikoinnissa.
Olen kokemusasiantuntija järjen ja tunteen moottoroimana.
Äänesi on tärkeä.
13. Anna-Stina Lindén - Tintti -Helsinki lentovirkailija, eläkkeellä
Kuvan on ottanut taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo- Heimonen hänen näyttelyssään Vantaan Tikkurilassa kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti